Historia ja perinteet | Jääkäriprikaatin Kilta ry

Jääkäriprikaatin Kilta ry

Historia ja perinteet
Velvoittavat joukko-osastoperinteet vuosikymmenien ajalta

Perinnejoukko-osaston
— Jääkäriprikaatin —
joukko-osastoperinteet

Puolustusvoimauudistus 2015 Jääkäriprikaatissa

Jääkäriprikaati on Maavoimien arktisen koulutuksen osaaja ja kehittäjä

Jääkäriprikaatin asema muuttui puolustusvoimauudistuksessa paikallishallintoviranomaisesta aluehallintoviranomaiseksi. Toimintojen ja vaikutusalueen laajenemisella on vaikutuksia tilaisuuksien- ja toimipaikkojen järjestelyihin, yhteistyökumppaneiden määrään ja tasoon sekä toiminnan laajuuteen.

Aikaisemmin yhteistoiminta oli keskittynyt paikalliseen toimintaan Sodankylässä, nyt yhteistyötä tehdään Lapin eri viranomaisten, Lapin kuntien (21), Lapin seurakuntien, alueellisten ja paikallisten järjestöjen sekä kolmen killan kanssa. Kansainvälinen kanssakäyminen on lisääntynyt merkittävästi arktisen koulutuksen ja yhteistoimintaharjoitusten myötä.

Uudistunut Jääkäriprikaati toimii Lapissa Sodankylässä ja Rovaniemellä arktiseen koulutukseen ja ilmatorjuntaan erikoistuneena Puolustusvoimien pohjoisimpana joukko-osastona. Jääkäriprikaati kouluttaa Lapin vaativiin olosuhteisiin erikoistuneita alueellisia joukkoja ja valtakunnallisia ilmatorjuntajoukkoja. Jääkäriprikaati vastaa alueellisena toimijana Lapin maakunnan alueella mm viranomaisyhteistoiminnasta ja virka-avusta. Lapin ainutlaatuinen luonto ja sen tarjoamat arktiset olosuhteet luovat erinomaiset puitteet koulutukselle.

Uudistus kasvatti Jääkäriprikaatin kokonaishenkilöstömäärää, joten Jääkäriprikaatissa työskentelee noin 400 henkilöä ja varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain 2200 varusmiestä.

Varusmiehistä koulutetaan henkilöstö sodan ajan organisaation mukaisiin jääkäri-, kranaatinheitin-, esikunta-, huolto-, panssarintorjunta-, panssarintorjuntaohjus-, sissi-, tiedustelu- ja sotilaspoliisi- ja ilmatorjuntajoukkoihin.

Arktiseen sodankäyntiin liittyvä tutkimus ja koulutuksen kehittäminen sisältyvät edelleen luontevasti Jääkäriprikaatin toimintaan.

Jääkäriprikaatin visio on olla kansainvälisesti arvostettu Puolustusvoimien talvisodankäynnin ja arktisen osaamisen keskus.

Arktisen koulutuksen kehitystyötä 2000- luvulla

Ensimmäinen 2000-luvun vuosikymmen oli kehittämisen ja uudistumisen aikaa. Suhteessa pienemmällä henkilöstömäärällä koulutettiin sama varusmiesvahvuus kuin ennen rakennemuutosta. Samanaikaisesti kohdennettiin henkilöstöä uusien tietojärjestelmien käyttöönottoon ja koulutukseen. Vuosikymmen aikana tietotekniikka saavuttikin työntekijät eri tasoilta, edellyttäen lisävalmiuksia osaamiselle ja ammattitaidolle.

Muutosten keskellä Jääkäriprikaati kohdensi voimavaroja arktisen osaamisen kehittämiseen ja tietotaidon siirtoon uudelle kouluttajapolvelle opistoupseerien eläköityessä kouluttajatehtävistä vuosikymmenen lopulla.

Arktisesta koulutuksesta muodostui Jääkäriprikaatin vahvuustekijä, joukko-osaston osaamista arvostetaan arktisten olosuhteiden ja arktisen toimintaympäristön tuntijana. Jääkäriprikaatin valtakunnallinen kehittämistehtävä oli
“Pohjoisen alueen joukkojen toiminnan ja taktiikan kehittäminen".

Henkilöstömäärien ja toimintamenojen muutokset vaikuttivat tarpeeseen tarkastella joukko-osaston sisäistä kokoonpanoa, joten johtosuhteiden ja yksiköiden sijoittumista tarkistettiin muutamien vuosien välein.

Vuoden vaihteessa 2012 Jääkäriprikaati muodostui Esikunnasta, Lapin Jääkäripataljoonasta ja Pohjan Jääkäripataljoonasta.

Puolustusvoimien komentaja esitti Jääkäriprikaatin arktista osaamista EU:n voimavarapooliin, jota on pidettävä merkittävänä tunnustuksena Jääkäriprikaatille.

Kasvun ja rakennemuutoksen 90-luku

Sodankylän Pataljoona perustettiin 1.1.1990 ja sen johdetavaksi määrättiin erillisyksikköinä toimineet Esikuntakomppania, Viestikomppania, Kuljetuskomppania ja Kertausharjoituskomppania.

Pataljoonan toimi seitsemän vuotta 31.12.1996 saakka, jolloin se lakkautettiin yhdessä Kertausharjoituskomppanian kanssa. Pataljoonan muut yksiköt siirrettiin Pohjanmaan Tykistörykmentin alaisuuteen 1.1.1997 alkaen, samalla rykmenttiin perustettiin Kuljetuskomppaniasta Huolto- ja Kuljetuspatteri. Uutena organisaatioyksikkönä Jääkäriprikaatiin perustettiin 1.1.1997 Huoltokeskus.

Vuoden 1998 rakennemuutokseen seurauksena, Pohjanmaan Tykistörykmentin 41 vuotinen elinkaari päättyi 30.9.1998 Sodankylässä. Rykmentti oli perustettu Ylämyllyllä Pohjois-Karjalassa 1.1.1957, josta se siirtyi elokuussa 1959 Ouluun ja edelleen Sodankylään vuonna 1982.

Jääkäriprikaatin uutena joukkoyksikkönä aloitti Pohjan Jääkäripataljoona 1.10.1998. Pataljoonan nimi perinteineen siirrettiin Oulusta Pohjan Prikaatista, joka lakkautettiin 31.12.1998. Pohjan Jääkäripataljoona peri perusyksikkönsä Kranaatinheitinkomppanian, 3. Jääkärikomppanian ja Huolto- ja Kuljetuskomppanian Pohjanmaan Tykistörykmentiltä sekä perinteensä Pohjan Prikaatilta. Pataljoona sai 1.1.1999 perinnelipukseen lakkautetun Pohjan Prikaatin joukko-osastolipun.

Rakennemuutosta odotettiin henkilöstön keskuudessa epätietoisina tulevasta, jännitys huipentui joulukuussa 1997 henkilöstön saadessa tiedon päätöksistä ja mahdollisesta siirrosta muutokseen liittyen. Rakennemuutoksessa Jääkäriprikaati luovutti 58 virkaa eri joukko-osastoihin ja esikuntiin, pääasiassa valmiusyhtymiin. Jääkäriprikaatin johto kohdensi siirrot avoimiin virkoihin/tehtäviin, vasta valmistuneisiin, valmistuviin ja vanhimpaan sotilashenkilöstöön, osa vanhimmista sai Pääesikunnan päätöksellä jatkaa palvelusta Sodankylässä eläketapahtumaan saakka ylivahvuudessa.

Jääkäriprikaati (JPr)
Sodankylä (1979- )

Perustaminen - Pohjanmaan Tykistörykmentti saapuu

Jääkäriprikaati aloitti toimintansa puolustusvoimain komentajan Lauri Sutelan antamin velvoittavin sanoin 1.10.1979. Prikaati marssi suoraan juhlaryhmityksestä ensimmäiseen sotaharjoitukseensa Kittilän Aakenustunturin ja Levin maisemiin.

Alkuvaiheessa ennen Pohjanmaan Tykistörykmentin muuttoa Oulusta Sodankylään, Jääkäriprikaatiin kuului Lapin Jääkäripataljoona, Reservialiupseerikoulu, sekä erillisyksikköinä Pioneerikomppania, Viestikomppania, ja Kuljetuskomppania. Lapin Jääkäripataljoonaan kuului esikunta, 1. Jääkärikomppania, 2. Jääkärikomppania, Sissikomppania, Panssarintorjuntakomppania ja Kranaatinheitinkomppania.

Pohjanmaan Tykistörykmentin 1. Patteri saapui Jääkäriprikaatiin viidestoista syyskuuta 1981 kapteeni Olli Kasken johdolla. Jääkäriprikaati saavutti sille määrätyn koulutuskokoonpanon Pohjanmaan Tykistörykmentin marssittua Sodankylään 15.7.1982.

Prikaatin lippu

Pohjanmaan Tykistörykmentin Sodankylään siirtymiseen liittyen ryhdyttiin Jääkäriprikaatille suunnittelemaan omaa lippua vuonna 1982. Lippu valmistui marraskuussa 1982 ja lipun juhlallinen naulaaminen suoritettiin 19.11.1982 Varuskuntakerholla.

Presidentti Mauno Koiviston virkakauden ensimmäinen joukko-osastolippu, Jääkäriprikaatin lippu, vihittiin ja luovutettiin käyttöön tasavallan presidentin linnan valtiosalissa 22.11.1982. Lipun vihki kenttäpiispa Viljo Remes.

Jääkäriprikaatin joukko-osastolipun ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui näyttävästi jo kahden viikon kuluttua vihkimisestä, valtakunnallisessa Itsenäisyyspäivän paraatissa Sodankylässä 6.12.1982.

Lipun on suunnitellut sodankyläläinen taiteilija, Jääkäriprikaatin kunniajääkäri Lasse Talosela. Nykyinen lippu on järjestyksessä toinen.

Lapin Jääkäripataljoona (LapJP)
Sodankylä (1966 - 1979)

Varuskunnan rakentamisen kiivaimmat vuodet ajoittuvat pataljoonan ensimmäisiin toiminta vuosiin Sodankylässä. Viimeiset Lapin Jääkäripataljoonalle rakennetut tilat valmistuivat 1971.

Pataljoonan henkilöstö haki alkuvuosina paikkaansa paikallisessa yhteisössä. Rekrytoinnin kohdentuessa voimakkaasti lappilaisiin yhteistoiminta kehittyi sekä vahvistui vuosien saatossa. Merkkinä hyvästä ja kehittävästä yhteistoiminnasta on ollut pataljoonan henkilöstön valinta niin kunnallisiin luottamustehtäviin kuin eri järjestötehtäviinkin. Näin ollen pataljoonalla ja sen henkilöstöllä on ollut merkittävä asema paikkakunnan ja paikallisten järjestöjen kehityksessä.

Alkuvuodesta 1979 otettiin käyttöön Jeesiöjoen rannassa honkahirsinen rantasauna, josta tuli merkittävä tapaamisten ja vierailujen kohde.

PohmJP- Pohjanmaan Jääkäripataljoona
Sodankylä (1964 - 1966)

Pohjanmaan Jääkäripataljoona otettiin avosylin vastaan Sodankylään 2.8.1964. Sodankylässä odottivat uudet vasta valmistuneet ja osin valmistumassa olevat kasarmi-, varasto- ja koulutustilat.

Pataljoonan nimi muuttui Lapin Jääkäripataljoonaksi 1.7.1966 ja uusi joukko-osasto tunnus hyväksyttiin 28.10.1967.

Pohjanmaan Jääkäripataljoona (PohmJP)
Vaasa (1956 - 1964)

Jääkäripataljoona 1 muutti nimensä Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi 1.1.1957. Joukko-osastokilta Jääkäripataljoona 1:n Kilta ry perustettiin 13.2.1962.

Vuonna 1964 joukko-osasto jätti Jääkärien kaupungin Vaasan ja siirtyi 29.7. alkaen uudelle sijoituspaikkakunnalle Sodankylään.

Jääkäripataljoona 1 (JP1)
Vaasa (1945 - 1956)

Jatkosodan loppuvaiheessa sotaan kyllästyminen ja sen tuoma mielipiteiden ja poliittisen ilmapiirin muutos oli armeijavastainen. Suhtautuminen sotilaisiin oli ylenkatsovaa ja kantahenkilökunta oli suorastaan vihattua väkeä. Lisäksi uusi sijoituspaikkakunta Vaasa ja vaasalaiset olivat tottuneet ruotsinkieliseen joukko-osastoon Kenttätykistörykmentti 4:ään. Niinpä Lapin sodasta Torniosta siirtyvään Jääkäripataljoona 1:een kohdistuneet odotukset olivat jonkin verran ennakkoluuloiset. Kantahenkilökunnasta tuntui kuin pataljoona olisi tullut vieraalle maalle. Tätä vaikeaa aikaa kesti muutaman vuoden, mutta vähitellen vaasalaiset lämpenivät reippaille jääkäreille ja suhtautuminen pataljoonaan muuttui hyväksyväksi.

Vaasan kasarmit olivat Kenttätykistörykmentti 4:n jäljiltä. Sodan aikana ei ollut suoritettu mitään korjauksia. Kasarmit olivat 1880-luvulla rakennettuja, mutta tyylikkäitä, avaria ja valoisia, tosin jo pahoin ränsistyneitä. Parhaassa kunnossa oli sairaala. Kantahenkilökunnan asunnoista oli huutava pula. Pula helpottui vasta vuonna 1948. Silloin muun muassa pesula muutettiin henkilökunnan asunnoiksi ja muissakin asunnoissa suoritettiin korjauksia. Alkuaikoina oli hyvä, kun henkilökuntaan kuuluva poikamies sai sängyn sijan itselleen. Perheasunnot olivat pieniä, alakerran asunnot kylmiä, yläkerran lämpimämpiä ja halutumpia. Alakerran seinät olivat paksun tiiliseinän ympäröimiä ja lämpenivät hitaasti. Yläkerran asukkaat jopa hyötyivät alakerran kovasta lämmityksestä. Kaikki talot olivat puulämmitteisiä ja osa asunnoista parakkeja. Kasarmialueen vesi- ja viemäriverkosto oli kehnossa kunnossa. Elettiin sodanjälkeistä jälleenrakennuksen aikaa ja puutetta oli koko maassa kaikesta.

Vaasan sotilaskoti toimi pataljoonan tullessa Vaasaan ensin ruokalan eteisessä ja 26.10.1946 se sai uudet toimitilat ruokalan viereisestä rakennuksesta. Sotilaskodin vihkimisen suoritti kenttäpiispa J Björklund. Koulutusolosuhteille luonteenomaista oli pitkä, kaupungin läpi kuljettava matka harjoitusalueille. Harjoitusalueet olivat ahtaita ja suurimmaksi osaksi yksityisten maita. Kaivautuminen oli kielletty. Tyypillistä Vaasan ympäristön harjoituspaikoille on maaston kallioinen ja louhikkoinen yleisilme, jossa mielekkäiden harjoitusten pitäminen jääkärijoukolle on vaikeaa.

Pataljoonan 25-vuotisjuhlaa vietettiin 11.3.1946. Vuosipäivän yhteydessä olleen paraatin avulla pääsivät vaasalaiset tutustumaan tavallaan ensimmäisen kerran ryhdikkäisiin jääkäreihin. Iltapäivällä oli henkilökunnalle teatteriesitys Vaasan suomalaisessa teatterissa. Teatteri esitti Artturi Leinosen Markkinatorin. Illallistanssiaiset olivat päällystöllä hotelli Centralissa ja alipäällystöllä ravintola Ernstissä.

Koulutus vakiintui muutamassa vuodessa, kun työkomennukset vähenivät. Mainittakoon kuitenkin, että vielä vuonna 1950 oli Jääkäripataljoona 1:n mottiurakkana 8 500 kuutiometriä. Koulutusta helpotti, että v. 1947 perustettu Aliupseerikoulu sai aloittaa toimintansa. Pataljoona kotiutui hyvin Vaasaan ja sai jatkaa koulutustaan pohjalaisten omana joukko-osastona lähes 20-vuoden ajan.

Jääkäripataljoona 1 (JP1)
Terijoki (1936 - 1939)
Lappeenranta (1940 - 1941)

Polkupyöräpataljoona 1 muutettiin Jääkäripataljoona 1:ksi 16. toukokuuta 1936, vaalittaviksi tulivat Suomen jääkärien ja Jääkäripataljoona 27 perinteet sekä kunniamarssiksi Jääkärimarssin.

Kesäkuun alussa 1937 pataljoonan kokoonpano oli: esikunta, kolme jääkärikomppaniaa, konekiväärikomppania, tykkikomppania ja viestikomppania.

Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio myönsi 16.5.1938 Jääkäripataljoona 1:lle vapaudenristin nauhoineen lipputankoon kiinnitettäväksi.

Talvisodan alettua Jääkäripataljoona 1 puolusti Terijoen aluetta parin päivän ajan. Pataljoonan kolme komppaniaa oli ryhmitetty puolustamaan aluetta mereltä – rautatielle, rautatieltä – Haukijärvelle ja Haukijärveltä – Kaukjärvelle.

JP 1 kuului sodan ensi viikkojen jälkeen suoraan Päämajan alaisuuteen. Pataljoona oli Päämajanreservi, joka liikkuvuutensa johdosta sijoitettiin sinne, missä apua eniten tarvittiin. Pataljoona osallistui talvisodassa taisteluihin kannaksen kaikilla päärintamilla ja Laatokan-Karjalassa. Pataljoonan tärkeimmät taistelupaikat olivat Rajajoki, Terijoki, Vammeljoki, Summa, Suvanto, Taipale, Kollaa, Lemetti ja Nietjärvi.

Sodan päättyessä maaliskuun 13. päivä 1940 klo 11:00 JP 1 oli aivan Laatokan-Karjalan itä reunalla, josta se marssi pitkän ja raskaan marssi uuden rajan taakse ja myöhemmin Savonlinnan ja Myllykosken kautta Lappeenrantaan, josta se lähti Jatkosotaan.

Ansioistaan talvisodassa Jääkäripataljoona 1 sai sotamarsalkka Mannerheimin henkilökohtaisena lahjana vastaanottaa 10 kpl hopeisin omistuslaatoin varustettua Suomi- konepistoolia. Aseet vastaanotettiin 14.7.1941 Joutsenossa. Aseilla taistelivat jatkosodassa yksiköissään ansioituneet taistelijat.

Välirauhan solmimisen jälkeen pataljoona siirrettiin Raaheen ja sieltä Lapin sotaan liittyen Tornioon marraskuussa 1944. Pataljoona ei osallistunut Lapin sodan varsinaisiin sotatoimiin, vaan varmisti teitä ja keräsi mm sotasaalista. Näissä merkeissä pataljoonan 3. komppania oli lokakuussa 1944 ensi kertaa Sodankylässä. Sotatoimien päätyttyä pataljoona siirrettiin Vaasaan.

Polkupyöräpataljoona 1 (P.P.P.1 - PPP 1)
Terijoki (1921 - 1936)

Polkupyöräpataljoona 1 perustettiin Käkisalmen läänin rykmentin I pataljoonasta rykmentin lakkauttamisen yhteydessä vuonna 1921. Pataljoonan nimenä oli aluksi I Polkupyöräpataljoona (I Py.P), mutta jo 18. elokuuta 1921 vahvistettiin Sotaministeriön käskyllä pataljoonan nimeksi Polkupyöräpataljoona 1 (P.P.P. 1).

Pataljoonan viralliseksi perustamispäiväksi merkittiin 20. huhtikuuta, jolloin Tasavallan Presidentin Sotilaskäskyllä (Tasavallan Presidentin Sotilaskäsky N:o 17 13.4.1921) siirrettiin upseereita Käkisalmen läänin rykmentistä I Pataljoonaan.

Nimestä huolimatta pataljoonalla oli ainoastaan viisi saksalaisilta saatua Tiitus -merkkistä polkupyörää. Kaikille pataljoonan miehille voitiin osoittaa, uudet ruotsalaisvalmisteiset polkupyörät kolmen, vuoden kuluttua vuonna 1924.

Polkupyöräpataljoona 1 muodostui esikunnasta ja kolmesta komppaniasta, jotka sijoitettiin Kellomäen huvilayhdyskuntaan Terijoelle. Perustamisen yhteydessä lakkautettu 4. Komppania perustettiin uudelleen 17 maaliskuuta 1923.

Maaliskuussa 1923 pataljoonaa esitettiin siirrettäväksi Kellomäestä Tyrisevä - Vammelsuun alueelle, rajan läheisyyden ja parempien koulutusolosuhteiden johdosta. Varuskunta päätettiin lopulta perustaa kuusi kilometriä länteen Kellomäestä Terijoen kirkonkylään, josta ostettiin kasarmialueeksi hieman toistakymmentä hehtaaria Terijoen rautatieaseman kohdalta rautatien eteläpuolelta.

Alue kaavoitettiin kesällä 1923 ja rakennustyöt aloitettiin siirtämällä Inon linnoitusalueelta valmiita hirsisiä kasarmirakennuksia Terijoelle, ainoastaan 2. komppanian rakennus rakennettiin uudesta materiaalista.

Pataljoona sai oman lipun (lipun pohjaväri oli tällöin vielä harmaanruskea) lahjoituksena joukolta viipurilaisia naisia, aloitteen lahjoitukseen teki johtajatar Ida Soininen. Lippu luovutettiin pataljoonalle armeijan lippujuhlissa Helsingissä 16.5.1923. Samassa yhteydessä pataljoonan kunniamarssiksi vahvistettiin Toivo Kuulan säveltämän Härmän marssin.

Lokakuun puolessa välissä 1924 muuttivat Terijoelle valmistuneisiin kasarmeihin ja esikuntarakennukseen 1. ja 3. komppania sekä komentaja esikuntineen. Vuonna 1928 muuttivat Terijoelle Aliupseerikoulu elokuussa 4. Komppanialle suunniteltuun rakennukseen ja 2. komppania sekä 4. komppania muutamaa kuukautta myöhemmin marraskuussa.

Polkupyöräpataljoona 1:n vuosipäiväksi määrättiin 11.3. Joutselän taistelun päivä vuodelta 1555.